Minun Abarth 500: Kokemuksia: 22.5.2010
Abarth aurinkoisena pakkaspäivänä talvella 2010.
Ensimmäinen talvi Abarthilla on nyt takana, joten talviolosuhteissa pärjäämisestä on sen verran kokemuksia, että auton talviominaisuuksista voi kertoa jo hieman enemmän. Ohessa hieman yhteenvetoa muutamasta talveen liittyvästä asiasta:
Ajo-ominaisuudet talvella:
Talviolosuhteissa Abarthin lyhyt akseliväli aiheuttaa pientä levottomuutta auton käyttäytymisessä joissain olosuhteissa. Esim. ajokaistojen välisten lumipolanteiden ylittäminen on tuollainen tilanne. Levottomaan käyttäytymiseen vaikuttaa myös korealaiset Nexen -kitkarenkaat, mutta renkaiden vaikutusta on vaikea arvioida kun ei ole kokemuksia esim. kunnon nastarenkaista samalla autolla talviolosuhteissa.
Lämpiävyys ja käynnistyvyys:
Edellistalvi oli sen verran lämmin, että lähdin optimistisin mielen tähänkin talveen vaikka Abarthissa ei ollutkaan erillistä moottorinlämmitintä. Talvesta 2009/10 tuli kuitenkin normaalia kylmempi, joten kylmiä talvistartteja tuli aika paljon. Pakkaslukemat pyörivät pääsääntöisesti -15C--25C paikkeilla parin kuukauden ajan joulu-helmikuussa ja myöhemminkin oli kohtuullisia pakkasia täällä Lahden seudulla. Noissa olosuhteissa auto käynnistyi joka kerta moitteitta. Raikkaita nuo pakkaskäynnistykset kylläkin ovat kun on aiemmin tottunut erilliseen moottorin- ja sisälämmittimeen.
Lämpiävyyden suhteen auto on mielestäni suhteellisen normaali. Kovimmilla yli -20C pakkasilla ehkä huomaa pikkuautomaisuuden siitä, että lämmityssuuttimia esim. jalkatiloihin on vähänlaisesti ja lämpö ei jakaudu ihan tasaisesti. Ei autossa ole palella kuitenkaan ole tarvinnut ja kyllä se siitä aina on lämmennyt. Penkinlämmittimien puute on lisännyt raikkauden tunnetta kylmäkäynnistyksissä.
Renkaat:
Talvirenkaina autossa on ollut Nexen -merkkiset korealaiset kitkarenkaat. Kovilla, kuivilla pakkaskeleillä, joita viime talvena oli paljon, renkaiden pito on ollut hyvä. Myös pienemmillä pakkasilla lumisissa olosuhteissa pito on ollut kohtuullinen. Pehmeämmille pohjoismaalaistyyppisille kitkoille tai nastarenkaille kovaseoksiset Nexenit eivät kuitenkaan pärjää talviolosuhteissa ja erityisesti jäisissä olosuhteissa pito on heikko. Kaiken kaikkiaan Nexenin rinkuloilla on kyllä pärjännyt kun tiedostaa renkaan puutteet ja kun kilometrejä autoon ei ole niin paljon tullut ja ajo on ollut pääasiassa lyhyehköä matkaa. Enemmän ajavalle noita renkaita ei voi kyllä suositella.
Viat:Mitään vikoja talvella ei ole ilmennyt, mutta yksi mielenkiintoinen ominaisuus on tullut vastaan. Tämä on vaihteensiirron jäykistyminen kovilla pakkasilla. Pientä jäykistymistä on havaittavissa n. -10C pakkasasteista alkaen ja -15C lämpötiloissa vaihdekeppiä saa vääntää jo reilummin jos meinaa vaihteita saada silmään. Parinkympin tuolla puolen keppiä joutuu vispaamaan kahdella kädellä kylmäkäynnistyksen jälkeen. Kunhan auto lämpiää muutenkin niin vaihdevivun vääntelykin kyllä helpottuu samalla. Lieneekö vaihteistoöljyt liian jäykkiä Suomen talviolosuhteisiin?
Kuten sanottua niin varsinaiselle vikalistalle ei ole edelleenkään ilmennyt mitään eli ajokilometrit ovat olleet varsin ongelmattomia. Ei muuta kuin lisää ajoa!
Yhteenvetona Abarthin talviominaisuuksista voisi sanoa, että ei autolla mitään vuoden talviauto-palkintoa voitettaisi, mutta toisaalta aivan passelisti tuolla pärjää siinä missä monella muullakin autolla.
Minun Abarth 500: Kokemuksia: 2.1.2010
Abarth talviasussaan kotipihalla.
Talven lähestyessä oli aika miettiä auton talvivarustelua eli talvirenkaita sekä moottorin ja sisätilan lämmitystä. Minulla oli autoon talvivanteiksi varatut esseesse-paketin 17" vanteet varustettuna Michelinin kesärenkailla. Misukan kesärenkaat myin pois ja ryhdyin etsimään talvirenkaita hyvissä ajoin. Rengaskoko 205/40/17" aiheutti kuitenkin melkoisia haasteita talvirenkaiden löytymisen osalta. Tuossa koossa kun ei mikään merkki valmista nastarenkaita tai pohjoismaisiin oloihin tarkoitettuja kitkarenkaita.
Kovaseoksisia ns. Keski-Euroopan kitkarenkaita löytyi tuossa koossa merkkivalmistajien osalta Pirelliltä ja Bridgestonelta sekä parilta halpisvalmistajalta. Pirellin kitkarengas oli mallia W210 Sottozero ja Bridgestonen rengas mallia Blizzak LM-25. Keski-Euroopan kitkat ovat kuitenkin liukkaahkoja Suomen oloissa, mistä johtuen yritin vielä löytää muita vaihtoehtoja ja yhdessä vaiheessa kävin paikallisessa rengasliikkeessä koittamassa alle 215/45/17" -kokoisia renkaita, mutta näytti siltä, että tuon kokoiset renkaat eivät olisi kunnolla mahtuneet pyörimään rengaskoteloissa. Siispä ei auttanut muu kuin yrittää saada Keski-Euroopan kitkat alle - sekin osoittautui kuitenkin ennakoitua hankalammaksi tehtäväksi.
Ensisijaisesti yritin löytää rengaskauppiasta, joka pystyisi toimittamaan Pirellin Sottozeroa, mutta parikymmentä vaihtoehtoa eri puolilla Eurooppaa läpikäytyäni mistään ei löytynyt neljän satsia Sottozeroja sopivassa koossa. Suomen Pirellillä olisi ollut 2 kpl varastossa, mutta se ei paljoa lämmittänyt.
Bridgestoneja oli myös heikosti saatavilla ja lopulta reilun parin kuukauden aktiivisen etsinnän jälkeen oli pakko kääntää katseet Korealaisiin Nexen -merkkisiin talvirinkuloihin kun elettiin jo reilusti joulukuuta ja lunta oli ollut maassa jo jonkin aikaa ja pakkastakin reilusti. Noissa olosuhteissa kesärenkailla lipsuttelu ei ollut herkkua.
Nexenit tilasin Saksalaiselta eBay-myyjältä kohtuuhintaan ja ne olivat tarkemmalta mallinimeltään Nexen Roadstone Win-Sport 205/40 R17 84V. Renkaiden saavuttua kävin laitattamassa ne heti alle autoon ja tässä vaiheessa joulukuu oli jo yli puolenvälin.
Abarthin talvivanteet ja -renkaat. Renkaina Nexen Roadstone Win-Sport 205/40 R17 84V.
Toistaiseksi renkaista on vasta vähäisiä kokemuksia enimmäkseen lumisilla, mutta kuivilla -15- -23 asteen pakkaskeleillä, jolloin renkaat toimivat ihan kohtuullisesti. Pari kertaa kun on ollut lauhempi ja hankalampi lumikeli niin on kyllä huomannut, että ei nuo kunnon nastoille tai hyville kitkoille pärjää.
Moottorin- ja sisätilanlämmityksen järjestäminen ei sekään sujunut käden käänteessä kun Abarthiin hyväksyttyä moottorin lämmitintä ei löytynyt Defan eikä Calixin valikoimista. Vapaasti hengittävään saman kokoiseen Fiat 500:n koneeseen sopiva lämmitin kyllä löytyisi samoin kuin hyvin lähelle vastaavalla turbo-moottorilla varustettuun Alfa Mitoon ja Lancia Deltaan sopiva lämmitinkin. Abarthiin sopivaa lämmitintä ei kukaan varmaan ollut vielä kysellyt kun virallista maahantuontia ei ole mihinkään Pohjoismaahan.
Kun virallisesti yhteensopivaa perinteistä sähköllä toimivaa lämmitystä ei löytynyt niin harkitsin myös polttoainekäyttöisen Webasto- tai Eberspächer-lämmittimen asennuttamista. Vaimolla on autossaan Webasto ja se on varsin kätevä peli, mutta hintava kun esim. Eberspächer Abarthiin asennettuna maksaisi lähemmäs puolitoista tonnia.
Toistaiseksi autoon ei ole asennettu vielä mitään ylimääräistä lämppäriä - täytyy katsoa mitä asialle tekisi. Tuollaisilla parinkymmenen asteen pakkasilla on kyllä aika raikasta lähteä lämmittämättömällä autolla liikenteeseen vielä kun autossa ei ole penkinlämmittimiä. Hyvin tuolla on kuitenkin pärjännyt ja käyntiin auto on lähtenyt mukisematta. Muutenkaan mitään vikoja ei autossa ole ilmennyt lukuun ottamatta sitä, että Blue & Me -systeemi ei ole osannut moitteetta soittaa muistitikulle tallennettuja mp3-biisejä. Raportoin auton talviominaisuuksista tarkemmin myöhemmin kunhan talvikilometrejä kertyy lisää. Tällä hetkellä auton mittarissa on 5.800 km.
Abarth -18C pakkasessa Lahdessa Vesijärven rannalla. Lisää talvikuvia löytyy Kuvia-sivulla.
Minun Abarth 500: Kokemuksia: 9.8.2009 Tammelassa järjestettiin heinäkuussa perinteiseen tapaan italialaisten ajoneuvojen tapahtuma Bella Italia, jossa olen käynyt aiemminkin Barchettani ja GTA:ni kanssa. Nyt olin luonnollisesti paikalla Abarthillani ja auto oli esillä harvinaisen näkyvällä paikalla kun Ricambi Heikka oli pyytänyt Abarthini osastolleen, joka sijaitsi aivan sisäänkäynnin lähellä.
Bella Italiassa on runsaasti Fiat-, Alfa- ja Lancia -kalustoa sekä monen sortin italialaisia kaksipyöräisiä, mutta valitettavasti eksoottisempia italialaismerkkejä on vähänlaisesti. Tänä vuonna paikalla oli muutama Maserati ja yksi Ferrari. Tapahtuma tarjoaa kuitenkin mukavan mahdollisuuden nähdä italialaiskalustoa miellyttävässä ympäristössä.
Alla muutama otos tapahtumasta. Isompikokoinen versio kuvista aukeaa klikkaamalla kuvaa.
Abarth Ricambi Heikan osastolla. Kuvan © Raimo Miettinen
Muutamia vanhoja Abartheja Bella Italiassa.
Abarth 1000.
Toinen kisa-Abarth lähikuvassa.
Myös vanhoja Fiat 500:sia oli paikalla.
Fiat -rivistössä oli myös 2 kpl -30-luvun Fiat Topolinoja eli 500:n esi-isiä.
Sami Uotilan yksityiskohtaotos Abarthistani Bella Italiassa. © Sami Uotila
Toinen Samin otos. © Sami Uotila
Minun Abarth 500: Kokemuksia: 17.7.2009 Abarthillani on tällä hetkellä ajettu reilut 2.500 km eli kokemuksia autosta on kertynyt jo hieman ja ensikokemusten perusteella Abarth on hauska peli. Autolla on yllättävänkin lystikästä ajella pidempää matkaa kun suorituskyky maantienopeuksissa on auton kokoon nähden rivakka. Jousituksen lievä pomputtaminen saattaa kuitenkin tulla esiin joissain tilanteissa, mikä hieman heikentää ajomukavuutta. Plussapuolelle voi kirjata jarrujen tunnokkuuden.
Suorituskyvyn osalta kaasun painaminen maantienopeuksissa saa aikaan välittömästi yllättävänkin ripeää liikettä, mutta kun esim. liikennevaloihin tultaessa kävelyvauhdissa kakkosvaihteella painaa kaasupedaalin pohjaan niin ensi alkuun ei tapahdu yhtään mitään. Vasta kun turbo herää ja kierrokset nousevat n. 1800 rpm yli niin alkaa tapahtua eli välillä 1000-1800 rpm ei löydy juurikaan vääntöä. Aiemman Alfa 147 GTA:n 3,2 l V6 -kone lähti nöyrästi millä tahansa kierrosluvulla, mutta taitaa olla niin, että kaikkea ei voi saada eli downsizing ei sentään ihmeitä saa aikaan vaikka pienen 1,4 l turbokoneen ominaisuudet muuten ovatkin mainiot.
Esseesse -laatikon sisältöä. Laatikko saapui Itävallasta kotiin Schenkerin kyydillä.
Esseesse numerokyltti.
Auto ja esseesse -laatikko loppusijoituspaikassa kotona. Laatikon sisältönä tällä hetkellä polttopuita.
Kulutuksen osalta ollaan reilut neljä litraa satasella alhaisemmissa lukemissa kuin Alfalla vastaavissa olosuhteissa ja tähän astinen keskikulutus Abarthilla on ollut 7,7 l/100 km ajotietokoneen mukaan. Tankki Abarthissa on sen verran pieni (35 l), että bensa-asemalla joutuu vierailemaan kohtuullisen ahkeraan.
Abarthin vaihdekepin paikka melko ylhäällä on muuten aika passeli ja hyvin käteen sopiva. Vaimon autolla ajellessa tuntuu, että keppi on kilometrin päässä kun on tottunut Abarthin parempaan kepin sijaintiin. Ajoasentoon liittyvä negatiivinen seikka on ratin pituussäädön puuttuminen kun minulla on pituuteen nähden lyhyet kädet. Tämän seurauksena ajoasentoa ei saa täydelliseksi.
Vaihdekeppi on napakalla paikalla.
Pari takaiskuakin on sattunut kun ensin auton tuulilasiin tuli kiveniskemä apumiehen puolelle ja sitten kanssa-autoilija peruutti Abarthin takapuskuriin autoni ollessa parkissa. Kiveniskemä tuli n. kuukauden kuluttua auton hankkimisesta, mutta onneksi vaurio ei ollut niin vakava, että koko tuulilasi olisi pitänyt uusia. Sen sijaan kävin korjauttamassa lasin Autolasi Alanderilla, jossa vaurio saatiin kohtuullisen hyvin hävitettyä lasista.
Kanssa-autoilijan peruutettua Abarthin puskuriin seurauksena oli se, että takapuskuri piti maalauttaa uudelleen. Onneksi tämä operaatio meni vastapuolen vakuutuksen piikkiin.
Kaikki tämä on kuitenkin pientä sen rinnalla miten lystikästä Abarthilla on päästellä. Auto näyttää myös herättävän pääasiassa myönteisiä tunteita kanssa-autoilijoissa ja ohikulkijoissa ja aika usein ihmiset tuijottelevat autoa. Moni taitaa ihmetellä auton merkkiä kun joka puolella on Abarthin logoja eikä Fiat -merkkiä näy missään.
Abarth -logo komeilee keulalla Fiat -logon sijaan.
Ei kun lisää kilometrejä mittariin!
