Mikäli et näe kehyksiä, napsauta tästä niin pääset kertomuksen alkuun kehyksillä varustettuna
Pertti ja Mika Round the World 4.1.-8.5.1997
Matkakertomus osa 2
USA:n itärannikko
2. USA:n itärannikko 4.1.-15.1.1997
Päivä 1, la 4.1. Helsinki-Lontoo-New York-Long Branch, NJ
Aamulla piti olla Helsinki-Vantaan lentokentällä ennen kuutta, joten yöunet jäivät minulta tunnin mittaisiksi. Kentälle tuli myös siskoni Pirjo ja Mikan perhe. Siinä hyvästejä heitellessä mietittiin, onko kaikki tarpeellinen mukana ja Pirjo keksi kysyä, että oliko Tenhusen Matin puhelinnumero ja osoite mukana. No, eihän se tietenkään ollut sillä se oli vain taskukalenterissani jota en ollut ottanut mukaan. Kentällä piti sitten soitella aamutuimaan pariin paikkaan ennen kuin Masan puhelinnumero selvisi. Se oli toivottavasti ainoa asia mikä unohtui.
Lento New Yorkiin kesti Lontoon kautta pysähdyksineen noin 13 tuntia. Matkan aikana ei tullut nukuttua, osittain siksi että en yleensä saa missään kulkuvälineissä nukuttua ja osittain siksi, että maalaispoikaa jännitti sen verta kovasti, että tirsat olivat poissuljettuja.
New Yorkiin John F. Kennedyn lentokentälle saavuttiin paikallista aikaa iltapäivällä. Maahantulomuodollisuuksien jälkeen ensimmäinen tehtävä oli soittaa Masalle ja sopia kohtaaminen Newarkin lentokentälle. Maahan tultaessa meillä ei tietenkään ollut puhelinkolikoita ja niiden vaihtaminen olikin pikku ongelma, sillä niitä ei kukaan tahtonut vaihtaa. Lopulta saimme tarpeeksi kolikoita, että saatoimme soittaa Matille naapuriosavaltioon New Jerseyhin. Matti itse oli töissä kun soitin sinne ja siellä vastasi Matin perulais-amerikkalainen vaimo Rocio. Hänen kanssaan sovittiin tapaamisaika ja hän välitti Matille viestin.
JFK:lta otimme shuttle busin, jolla matkustimme noin tunnin matkan Newarkin kentälle. Sää oli viileähkö, lämpötila oli lähellä nollaa, sillä tammikuu on kaikkein kylmin kuukausi niillä seuduilla. JFK:n ulkopuolella oli paljon hyvin pitkiä limusiineja, joita olisi myös voinut vuokrata. Myös elokuvista tuttuja keltaisia takseja risteili ulkopuolella. Liikennettä oli myöskin paljon, mutta teissäkin oli sitten kaistoja sen mukaan.
Matka Newarkiin vei New Yorkin keskustan eteläpuolelta ja maisemat olivat paljolti ankean harmaita. Matkalla oli kuitenkin muutama valtavan suuri silta, joissa riitti ihmettelemistä. Newarkissa oli sovittu, että tavataan American Airlinesin departure-hallin ovien luona. Shuttle bus jätti meidät sinne ovien luokse ihmispaljouden keskelle ja vähän aikaa siinä päitä pyöritettyämme Masa saapuikin paikalle, joten saatoimme huokaista helpotuksesta, sillä ensimmäinen etappi matkasta oli onnistuneesti suoritettu.
Matti oli käymässä edelliskesänä Suomessa, mutta sitä ennen oli ollut kolme vuotta kun olin nähnyt hänet viimeksi, joten oli todella mukava tavata hänet. Iloisten tervehdysten jälkeen jatkoimme matkaa Masan autolla kohti Long Branchia, jossa Matin koti sijaitsee.
Matin asunto on kaksikerroksinen rivitalonpätkä pienessä Long Branchin kaupungissa New Jerseyn osavaltiossa noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä New Yorkista. Saman katon alla asuu Matti, Matin vaimo Rocio, heidän pieni Dylan-poikansa ja Rocion Perulaiset vanhemmat Epiphano ja Marina. Epi ja Marina eivät puhuneet yhtään englantia ja meidän espanjan kielen taitomme olivat hyvin alkeellisia, joten kommunikointi heidän kanssaan oli vaikeaa. He olivat kuitenkin välittömiä ja erittäin mukavia ihmisiä, joden kanssa oli helppo tulla toimeen.
Illalla lähdettiin Matin ja Rocion kanssa paikalliseen diskoon, jossa tavattiin myös heidän ystäväpariskuntansa Dan ja Sandra. Diskossa soitti paikallinen klubibändi, joka soitti tuttuja diskobiisejä erittäin hyvin. Yöllä kun tultiin kämpille, niin minulla oli takana yksi tunti unta viimeisen 47:n tunnin aikana. Rankka alku reissulle!
Päivä 2, su 5.1. Long Branch, NJ
Toisena päivänä oli vuorossa Dylanin 2-vuotissynttärit ja talossa oli vilskettä ja vilinää. Me olimme lähes koko päivän sisällä. Illalla käytiin kuitenkin Rocion kanssa katsomassa erittäin huono elokuva nimeltään "Mars Attacks".
Päivä 3, ma 6.1. Long Branch, NJ
Kierreltiin Masan kanssa lähiseutuja autolla ja shoppailtiin. Tarkoituksena oli ostaa Gore-Tex-asut molemmille. Lähinnä etsittiin The North Facen tuotteita, mutta niiden löytäminen oli yllättävän vaikeaa, vaikka se on amerikkalainen merkki. Lopulta kuitenkin löydettiin paikka, josta löytyi molemmille takit ja Mikalle myös sopivat housut. Takin hinta oli 310$ eli noin 1500 FIM. Saman takin hinta Suomessa on 2300 FIM, ja alennuksesta niitä ei löydä.
Päivä 4, ti 7.1. Long Branch, NJ-New York, NY
Aamulla herättiin kello 6.30 ja lähdettiin bussilla New Yorkiin. Matka kesti noin puolitoista tuntia. Nykissä käveleskellään kaupunkia ympäriinsä ja katsellaan nähtävyyksiä.
Käyntikohteita olivat mm. YK:n rakennus ja Times Square. Lisäksi kuljeskeltiin Broadwayta edestakaisin ja ihmeteltiin suuren maailman menoa. Kuuluisa Central Park keskellä Manhattania oli suhteellisen hiljainen tähän aikaan vuodesta, toisin kuin maailman suurin tavaratalo Macy's.
Päivän hienoin kokemus oli käynti iltapimeällä Empire State Buildingin huipulla. Empire ei ole nykyään New Yorkin korkein rakennus, mutta varmaankin kuuluisin. Korkein paikka, johon rakennuksessa pääsee on 102:n kerroksen näköalatasanne 381:ssä metrissä. Se ei kuitenkaan ollut paras paikka katsella maisemia, koska siellä ei päässyt ulkoilmaan, vaan joutui katselemaan näkymiä lasin läpi.
Paras paikka ihmeiden ihailuun oli 86:n kerroksen näköalatasanne 320:ssä metrissä. Siellä pääsi (joutui?) ulkoilmaan rakennuksen ympäri kiertävälle tasanteelle. Oli mahtava tunne seisoa siellä ja katsella loputtomiin jatkuvia New Yorkin valoja ja lukuisia pilvenpiirtjiä. Negatiivisena piirteenä oli se, että oli pikkupakkanen ja tuuli oli aivan mielettömän kova - oli vaikeaa pysyä pystyssä. Näkymät ja fiilis olivat kuitenkin unohtumattomat.
Iltasella piti sitten etsiä majapaikka tunnetusti kalliilta Manhattanilta. Päätettiin mennä Banana Bungalows nimiseen retkeilymajaan Central Parkin kupeessa. Petipaikan hinta siellä oli 18$ eli varsin vähän muihin paikkoihin verrattuna. Huone oli karmea. Ei se vielä mitään, että sotku huoneessa oli valtava, mutta kun yksi huoneen ikkunoista puuttui. Ulkona oli hieman pakkasta ja New Yorkin tuuli oli erittäin voimakas ja kylmä, joten yhdeksännessä kerroksessä sijaitsevassa huoneessa oli erittäin kylmää ja tuulista. Kun asiasta huomautettiin henkilökunnalle, niin sieltä kävi yksi heppu laittamassa patjan ikkunan eteen! Tämä paransi hieman tilannetta, mutta erittäin kylmä huoneessa vielä oli. Niinpä me nukuimme kaikki vaatteet päällä Gore Tex-takkeja myöten.
Päivä 5, ke 8.1. New York, NY- Long Branch, NJ
Aamulla lähdettiin retkeilymajasta hyvin aikaisin, sillä nukkuminen ei oikein sujunut. Oli mukava tunne kävellä New Yorkin katuja kirpeänä pakkasaamuna. Aamupalan jälkeen lähdettiin downtowniin, Manhattanin eteläosaan. New Yorkin pahamaineinen metro ei ollut mitenkään pelottava ainakaan päiväsaikaan, vaan ihan miellyttävä kokemus.
Downtownissa kuljeskeltiin ensin vähän ympäriinsä ja sitten mentiin NYSE'n eli New Yorkin pörssiin. Siellä pääsi kiertueella ihan sisätiloihin ja se olikin mielenkiintoinen paikka. Itse pörssisaliin ei päässyt tutustumaan lattiatasolla, vaan toimintaa tarkkailtiin hieman ylempää lasiseinien takaa. Tämä rahamaailman keskus oli kiinnostavaa nähtävää taloustieteilijöille.
Seuraavaksi käveltiin mm. Wall Streetia pitkin läheisen World Trade Centerin luokse. World Trade Centerin kaksoistornit ovat New Yorkin korkeimmat rakennukset. Rakennusten korkeus on ? metriä ja siellä pääsee 110:nteen kerrokseen eli 420 metrin korkeuteen. Me ei kuitenkaan päästy mihinkään, sillä huipulla oli juuri meneillään pieni remontti ja pääsy sinne oli mahdotonta silloin. Harmittava takaisku!
Seuraava etappi oli aivan Manhattanin eteläkärjessä sijaitseva Vapauden patsaan lautan lähtöpaikka. Patsas sijaitsee pikkuriikkisellä Liberty Island-saarella lyhyen lauttamatkan päässä Manhattanilta ja sinne me siis suunnistimme. Patsas on valmistunut vuonna 1886 ja se oli lahjoitus Ranskalaisilta Amerikkalaisille. Patsas oli hieno näky lautan lähestyessä saarta, ja se oli isompi kuin mitä olin sen kuvitellut, sen korkeus on hieman yli 90 metriä.
Patsaan jalustassa on hissi, jolla pääsi hieman ylöspäin, mutta itse patsaan sisällä oli käveltävä, jos halusi ylös päästä. Patsas on tehty kuparista, mikä oli mielenkiintoinen havainto- ei nimittäin kauempaa katsoen uskoisi, sillä sehän on väriltään vihertävä. Väri johtunee kuitenkin kuparin hapettumisesta.
Patsaan vuonna 1986 vietettyjä 100-vuotisjuhlia varten se restauroitiin, mutta senkään jälkeen ei patsaan huipun soihtuun ole päässyt käymään. Oli siis tyydyttävä kiipeämään kruunussa sijaitsevaan minikokoiseen näköalatasanteeseen, josta näki kohtuullisen huonosti mihinkään. Patsaalla käynti oli kuitenkin toinen Nykin kohokohdista, sillä se oli hieno näky ulkoapäin saarelta ja lautalta käsin katsottuna.
Liberty Islandista lautta jatkoi matkaa läheisellä Ellis Islandille. Ellis Island on ollut ensimmäinen paikka johon monet Amerikkaan saapuneet siirtolaiset joutuivat. Se on ollut käytössä vuosien 1892 ja 1954 välillä ja sen kautta maahan on tullut myös moni suomalaissiirtolainen.
Ellis Islandilta tullessa oli lautalta hienot näkymät Manhattanin pilvenpiirtäjäviidakkoon, jonne taas suunnistimme. Loppupäivän aikana käveleskeltiin Manhattanin eteläosassa ja käytiin mm. Brooklyn Bridgellä ja Chinatownissa.
Illalla ajettiin metrolla takaisin Midtowniin, jossa käytiin mm. vilkaisemassa Madison Square Garden-urheiluhallia. Kahdeksan maissa lähdettiin sitten bussilla kohti Matin kotia.
Päällimmäiset vaikutelmat New Yorkista olivat, että se on ensinnäkin valtavan suuri, toiseksi siellä on mielettömän kylmä tuuli ja kolmanneksi, ihmiset eivät ole ihan niin tylyjä kuin maineensa antoi olettaa. Lisäksi pilvenpiirtäjiä oli mahdottomasti. Ei kuitenkaan huvittaisi asua siellä.
Illalla noin kymmenen aikoihin oltiin Long Branchissa, mutta ei tajuttu jäädä oikeassa kohti pois, koska bussi meni eri reittiä kuin tullessa, vaan mentiin vahingossa liian pitkällä. Sitten kun ymmärrettiin hypätä bussista ulos, niin piti soittaa Masa hakemaan meidät autolla.
Päivä 6, to 9.1. Long Branch, NJ
Päivä vietettiin Masan luona. Lunta satoi koko päivän. Päivällä käytiin syömässä Chicken Magicianissa ja mietittiin Masan kanssa kanabisnestä Suomessa. Lisäksi illalla suunniteltiin tulevien päivien ohjelmaa - mennäkö Washingtoniin vai Niagaran putouksille vai molempiin. Loppuilta vietettiin Mikan ja Masan kanssa lähiöbaarissa.
Päivä 7, pe 10.1. Long Branch, NJ
Aamulla nukuttiin erittäin pitkään - peräti kello kahteen saakka iltapäivällä. Se tarkoittaa Suomen ajassa kello yhdeksää illalla, joten aikaero ei ainakaan vaikutanut unenlahjoihin enää. Päivä vietettiin taas Masan luona.
Retkisuunnitelma lyödään myös lukkoon, vuokrataan auto kolmeksi päiväksi sunnuntai-aamusta lähten ja käydään sekä Niagaralla, että Washingtonissa.
Illalla pelataan Cluedoa ja lähdetään taas yöelämään, jossa saadaan taas nauttia hyvästä paikallisesta live-bändistä. Ravintolat menivät aina kiinni kello kaksi, joten meno loppui suomalaisnäkökulmasta katsottuna aikaisin.
Päivä 8, la 11.1. Long Branch, NJ
Nukuttiin taas myöhään ja oltiin sisällä koko päivä. Välillä annoin vähän matikan opetusta Rociolle ja Masan kanssa suunniteltiin taas kanabisneksiä.
Päivä 9, su 12.1. Long Branch, NJ - Niagara Falls, NY
Aamulla haettiin autovuokraamosta noin 7000 mailia ajettu Mercury Tracer ja lähdettiin ajelemaan pohjoista kohti. Edellisiltana oli säätiedotuksissa kerrottu, että Buffalon alueella, jossa Niagara sijaitsee, oli erittäin kova lumimyrsky ja lunta oli satanut parhaimmillaan puoli metriä. Autoissa ei tietenkään ollut tietoakaan talvirenkaista, joten odotimme mielenkiinnolla pohjoisia olosuhteita.
Ajomatka oli melko tapahtumaköyhä, eikä maisemat olleet mitenkään ihmeellisiä. Loppumatkasta maassa oli lunta jonkin verran, mutta päätiet olivat sulia, joten se ei aiheuttanut ongelmia. Seitsemän jälkeen illalla saavuttiin Niagara Fallsin kaupunkiin USA:n ja Kanadan rajalla. Ajomatkaa tuli 740 kilometriä ja matka kesti noin kahdeksan tuntia.
Niagaran jäisillä kaduilla kruisailtiin hieman ennekuin löydettiin kaupungin retkeilymaja. Alueella oli juuri hiljaisin turistiaika vuodesta, ja retkeilymajassa ei ollut meidän lisäksemme kuin yksi asiakas, tyttö Australiasta. Myöhään illalla paikalle saapui myös yksi Israelilainen heppu, joten tilaa oli yllin kyllin. Retkeilymaja oli mukavan idyllisen oloinen paikka, kuten oli koko Niagara Fallsin kaupunkikin, ainakin New Yorkiin verrattuna.
Kävin illalla juttelemassa Aussi-tytön kanssa, hän oli ollut Kanadassa ja oli kahden päivän kuluttua lentämässä Lontooseen New Yorkista. Sieltä hän palaisi USA:han ja vuokraisi länsirannikolla auton ystäviensä kanssa ja ajelisi Meksikoon. Matkan kesto oli kolme kuukautta ja länsirannikolta hän lentäisi suoraan Uuteen-Seelantiin työharjoitteluun kolmeksi kuukaudeksi. Aikamme juteltuamme hän mietti, että siirtäisikö lentoaan Lontooseen päivällä ja lähtisi kanssamme Washingtoniin.
Illalla käytiin vielä pikaisesti putousten luona ja hienoltahan ne näyttivät. Putousten luona oli ilmassa paljon jäistä vesihöyryä, mm. puut olivat tämän vuoksi jään peitossa. Myös me peityimme lyhyessä ajassa jääkerroksen alle.
Päivä 10, ma 13.1. Niagara Falls, NY - Washington D.C.
Aamulla aikainen herätys ja katselemaan putouksia. Juuri muita turisteja ei ollut, joten saimme ihan rauhassa ihailla niitä. Hiljaisen ajan huonona puolena oli se, että muutamat näköalatasanteet olivat suljettuja.
Putousten jyly oli melkoinen ja aiemmin mainitsemani jäävesihöyry oli myöskin erikoista. Putoukset ovat kaksiosaisia, joista toinen puolisko on kokonaan USA:n puolella ja toinen on USA:n ja Kanadan rajalla. Aluksi katselimme putouksia USA:n puolella ja sitten käveltiin Niagara-joen ylittävää siltaa pitkin toiseen maahan, joka oli siis KANADA!
Niagaran putoukset kaukaa nähtynä
Kanadan puolella pääsi hyvin lähelle putouksia ja oli mielenkiintoista katsella veden häviämistä jalkojen juuresta suoraan alaspäin. Uskomatonta, että muutama ihminen on laskenut putouksen alas ja jopa selvinnyt hengissä.
Niagaran putoukset Kanadan puolelta kuvattuna
Niagaran putoukset Kanadan puolelta kuvattuna 2
Kanadan puolella - kaupunki oli muuten sielläkin nimeltään Niagara Falls - käytiin myös Niagara Falls-museossa, jossa oli paljon erilaista putouksiin liittymätöntä sälää, mutta myös mm. mielenkiintoisia kertomuksia putouksen laskeneista ihmisistä.
Museossa käynnin jälkeen käveltiin takaisin USA:aan, Kanadan puolella oltiin vain pari tuntia. Edellispäivänä tapaamamme Aussi-tyttö Jo oli päättänyt lähteä mukaamme Washingtoniin, joten kaappasimme hänet kyytiimme ja lähdimme ajelemaan kohti etelää puolenpäivän aikoihin.
Ajomatkaa tuli taas kohtuullisesti, noin 800 km ja yhdeksän tuntia, mutta matka meni mukavasti Jo:n kanssa jutellessa. Maisemat olivat tälläkin kertaa yksitoikkoisia ja talvisen harmaita.
Washingtoniin saavuttaessa päämääränämme oli kaupungin retkeilymaja, jonka osoite meillä oli ja tieto siitä, että se on Valkoisen talon lähellä, mutta varsinaista karttaa meillä ei ollut. Etukäteen ajateltuna kuullosti aika vaikealta löytää hostelli näillä perusteilla suurkaupungista iltamyöhällä, mutta tuurilla ja taidolla löysimme paikan melkein välittömästi.
Kävimme illalla autoilemassa kaupungin keskustassa, joka on yllättäen melko autio. Keskustassa oli monia hienoja ja arvokkaan näköisiä rakennuksia, mutta ei ristin sielua! Kävimme myös Hard Rock Cafessa ja sitten ei muuta kuin nukkumaan.
Päivä 11, ti 14.1. Washington D.C. - Long Branch, NJ
Aamulla herättiin jo seitsemältä ja lähdettiin kolmestaan katselemaan Washingtonin nähtävyyksiä. Parkkipaikan löytäminen kaupungin keskustasta oli äärimmäisen vaikeaa - enpä muista sen olleen missään vaikeampaa. Olisi kannattanut suosiolla kävellä retkeilymajasta keskustaan!
Päivän ensimmäinen tutustumiskohde oli FBI:n päämaja, jossa teimme mielenkiintoisen kiertueen. Seuraavaksi ajoimme kaupungin ulkopuolelle kohti Pentagonia. Matkalla löydettiin Jefferson Memorial, joka on pyöreä monumentti USA:n entisen presidentin muistolle.
Jefferson Memorial, vuokra-automme sekä minä ja Jo
Pentagon on Yhdysvaltain puolustusministeriön päämaja ja samalla maailman suurimpia toimistorakennuksia. Se on nimensä mukaisesti viisikulmion muotoinen ruma betonimöhkäle, valtava sellainen. Työntekijöitä rakennuksessa on vaatimattomat 23-tuhatta. Sielläkin olisi voinut tehdä tutustumiskiertueen, mutta emme olleet niin kiinnostuneita siitä, joten jatkoimme matkaa takaisin keskustaan.
Keskustassa menimme ensin Reflecting Poolin alueelle. Se on tuttu erittäin monista elokuvista. Altaan toisessa päässä on Washington Monument. Se on korkea neulamainen torni USA:n ensimmäisen presidentin muistolle. Sisällä pääsi hissillä monumentin huipulle, josta saattoi tiirailla pikku-ikkunoista Washingtonin kaupunkia.
Washington Monument ja Reflecting Pool
Jo ja minä Washington Monumentin sisällä
Toisessa päässä Reflectin Poolia on Lincoln Memorial - taas presidentin muistolle. Se on neliskanttinen muistomerkkirakennus, jossa on sisällä istumassa itse Abraham. Paitsi hyvin monista elokuvista, niin se on tuttu mm. myös siitä, että Martin Luther King piti kuuluisan "I have a dream"-puheensa sen portailta.
Lincoln Memorial ja Reflecting Pool
Itse Lincoln muistomerkkinsä sisällä
Itse Reflecting Pool on suorakulman muotoinen allas, joka on esiintynyt mm. Forrest Gumpissa. Elokuvassa Forrest juoksee altaan pohjaa pitkin kohti rakkaintaan hippien mielenosoituksen yhteydessä. Altaan pohjalla olisikin helppo juosta sillä se on hyvin matala allas!
Samalla alueella on myös Vietnam Veterans Memorial, joka on kivimuuri johon on kaiverrettu Vietnamissa kuolleiden Amerikkalaissotilaiden nimet. Seuraavaksi kävelimme katsomaan erästä lähistöllä sijaitsevaa taloa joka on väriltään valkoinen.
White House sijaitsee aivan edellisten monumenttien läheisyydessä. Sillä on aika suuri etupiha, jonka edestä rakennusta voi ihailla ja kuvata, mutta itse pihalle pääseminen olisi saattanut vaatia hieman kekseliäisyyttä turvatoimien ohittamiseksi. Taloon pääsee kyllä sisällekin ohjatulle kiertueelle, mutta meillä ei oikein ollut aikaa moiseen, joten tyydyimme ihailemaan sitä pelkästään ulkopuolelta.
Valkoisen talon ympäristössä oli käynnissä melkoiset juhlavalmistelut sillä seuraavana maanantaina oli tulossa Clintonin toisen kauden virkaanastujaisjuhlallisuudet. Meidän oli kuitenkin hiljalleen aika lähteä ajelemaan kohti Long Branchia. Jo päätti lähteä vielä meidän mukaamme ja soitimme Masalle, että löytyisikö hänelle yösija yhdeksi yöksi - asia hoitui tietenkin.
Washington oli ainoa paikka USA:ssa missä oli edes vähän vanhempia rakennuksia ja häivähdystä jonkinlaisesta arvokkuudesta. Rakennukset olivat monesti aika vaikuttavia ja erittäin hyväkuntoisia ja oli myös mukava nähdä paikkoja jotka olivat tulleet hyvin tutuiksi elokuvien ja TV:n kautta. Kaiken kaikkiaan hieman erilainen paikka kuin muut Amerikkalaiset kaupungit.
Iltamyöhällä saavuttiin Long Branchiin ja mentiin suurin piirtein saman tien nukkumaan - raskas kolmen päivän retki oli takana.
Päivä 12, ke 15.1. Long Branch, NJ
Aamulla veimme Jo:n bussipysäkille, josta hän jatkoi New Yorkiin ja sieltä kohti Lontoota. Hän olisi Uudessa-Seelannissa samaan aikaan kuin mekin joten sovimme, että yrittäisimme tavata hänet siellä. Hän oli mukavaa matkaseuraa ja haikein mielin jätimme hänelle hyvästit.
Seuraava etappi oli auton palautus vuokraamoon, jossa olimme viisi minuuttia ennen määräaikaa. Auton vuokra ja bensakulut olivat yhteensä noin 230$, eli alle 1200 FIM. Kohtuullisen halpaa, sillä olimme ajaneet noin 2000 kilometriä kolmessa päivässä. Kaiken kaikkiaan onnistunut, mutta raskas reissu.
Loppupäivän aikana lepäiltiin, pestiin pyykkiä ja käytiin syömässä ravintolassa koko remmillä. Mukana oli lisäksemme Matti, Rocio, pikku-Dylan ja Rocion vanhemmat. Ilta oli oikein miellyttävä, ja loppuillasta me nuoremmat jatkoimme tämän viimeisen illan viettoa paikallisessa kuppilassa.
Johdanto
Osa 1, Suunnittelu ja valmistelu
Osa 2, USA:n itärannikko
Osa 3, Peru
Osa 4, USA:n länsirannikko
Osa 5, Fidji
Osa 6, Uusi-Seelanti
Osa 7, Australia
Osa 8, Indonesia/Bali
Osa 9, Singapore
Yhteenveto matkasta
Matkan lentoaikataulut ja
reittikartta
Kuva-arkisto
